5 Hiukkasfysiikka ja maailmankaikkeus

FY08 Aine, säteily ja kvantittuminen

Modernin fysiikan sukupuu

Klassinen mekaniikka

Kvanttimekaniikka

Suppea suhteellisuusteoria

Yleinen suhteellisuusteoria

Kvanttikenttäteoria

Kvanttigravitaatioteoria, kaiken teoria?

?

?

Teoria aika-avaruudesta

Teoria aineesta

Standardimalli

  • Hiukkasfysiikan standardimalli on alkeishiukkasia kuvaava teoria
  • Kehittyi 1950–1970 -luvuilla, kun uusia hiukkasia löydettiin
  • Liittää yhteen eri ilmiöitä kuvaavat kvanttimekaaniset mallit
  • Malli selittää kaikki hiukkasreaktiot kolmen perusvuorovaikutuksen avulla
    • Sähkömagneettinen vuorovaikutus
    • Vahva vuorovaikutus
    • Heikko vuorovaikutus
  • Standardimalli on kvanttikenttäteoria
    • Mitään ei voida ennustaa tarkasti, voidaan ainoastaan kuvata eri tapahtumien todennäköisyyksiä
  • Teorian matemaattinen käsittely on monimutkaista

Alkeishiukkaset

  • Alkeishiukkasilla ei ole sisäistä rakennetta
  • Alkeishiukkasia ovat
    • Kvarkit
    • Leptonit (fermionit)
    • Välittäjähiukkaset (bosonit)

Kuva: Wikipedia / CC BY-SA 3.0

+ näiden antihiukkaset

Oikeassa yläkulmassa hiukkasen massa yksikössä MeV/c²

Annihilaatio ja parinmuodostus

  • Annihilaatiossa hiukkanen ja antihiukkanen yhdistyvät tuottaen energiaa
    • Syntyy kaksi fotonia, sillä energian ja liikemäärän on säilyttävä
    • Massaa muuttuu energiaksi
  • Parinmuodostuksessa fotonista syntyy hiukkanen ja sen antihiukkanen
    • Tapahtuu gammafotonin ja atomiytimen vuorovaikutuksessa
    • Energiaa muuttuu massaksi

Kuva: Resonanssi 8 (e-Oppi)

Perusvuorovaikutukset

  • Maailmankaikkeudessa on neljä perusvuorovaikutusta, jotka selittävät kaikki maailmankaikkeuden ilmiöt
    • Gravitaatiovuorovaikutus
    • Sähkömagneettinen vuorovaikutus
    • Vahva vuorovaikutus
    • Heikko vuorovaikutus

Perusvuorovaikutusten ominaisuudet

Vuorovaikutus Välittäjä-hiukkanen Suhteellinen voimakkuus Kantama
Sähkömagneettinen vuorovaikutus Fotoni
Vahva vuorovaikutus Gluoni
Heikko vuorovaikutus W- ja Z-bosonit
Gravitaatio Gravitoni?
\infty \ (1/r^2)
\sim 1 \ \text {fm}
\sim 0,001 \ \text {fm}
\infty \ (1/r^2)
10^{-2}
1
10^{-9}
10^{-38}

Higgsin hiukkanen

  • Higgsin hiukkanen eli Higgsin bosoni on hiukkasfysiikan standardimallin ennustama alkeishiukkanen
  • Se välittää vuorovaikutuksen avaruuden täyttävän ns. Higgsin kentän ja hiukkasten välillä aiheuttaen hiukkasille massan
    • Mitä voimakkaammin hiukkanen vuorovaikuttaa Higgsin kentän kanssa, sitä suurempi sen massa on

Kuva: CERN

Suhteellisuusteoria

  • Aika-avaruus on neliulotteinen avaruus (x, y, z, t)
  • Gravitaatio johtuu avaruuden kaarevuudesta
    • Kaarevuuden aiheuttaa kappaleiden massat ja suuret energiat
  • Fysiikan lait ovat samat jokaiselle vakionopeudella liikkuvalle havaitsijalle
  • Valonnopeus on tyhjiössä sama kaikille havaitsijoille
    • Aika on suhteellista

Kosmologian synty

  • Yleinen suhteellisuusteoria kykenee ennustamaan maailmankaikkeuden
    • Muodon
    • Koon
    • Menneisyyden ja tulevaisuuden
  • Maailmankaikkeuden muotoa, historiaa ja kehitystä tutkivaa fysiikkaa kutsutaan kosmologiaksi
Koko Äärellinen Ääretön
Kaarevuus Positiivinen (pallomainen) Nolla (tasainen) Negatiivinen (satulapinta)
Kehittyminen Kutistuva Muuttumaton Laajeneva

Maailmankaikkeuden vaihtoehtoiset ominaisuudet

Maailmankaikkeuden historia

Kuva: Resonanssi 8 (e-Oppi)

Maailmankaikkeus laajenee

  • Maailmankaikkeuden laajeneminen kiihtyy
  • Havaintoaineistona supernovamittaukset (punasiirtymä) ja kosminen mikroaaltotaustasäteily (380 000 vuotta alkuräjähdyksestä)

Absorptiospektri:

Kosminen taustasäteily:

Kuvat: Resonanssi 8 (e-Oppi)

Kuva: ESA and the Planck Collaboration

Pimeä energia

  • Energia voi esiintyä fotoneina tai olla sitoutuneena massaan
  • Suurin osa (noin 70 %) maailmankaikkeuden energiasta liittyy tuntemattomaan energiamuotoon, pimeään energiaan
  • Syy maailmankaikkeuden laajenemiseen?
  • Pimeän energian määrä on suoraan verrannollinen maailmankaikkeuden kokoon
    • Sen osuus kasvaa maailmankaikkeuden laajentuessa
    • Sen osuuden kasvu kiihdyttää laajenemista entisestään

Pimeä aine

  • Galaksin kirkkauden perusteella voidaan määrittää, kuinka suuri massa galaksissa on ainetta
    • Gravitaation suuruus riippuu kiertoradan ympärillä olevasta massasta
  • Kirkkauden ja tähtien liikkeen perusteella määritetyt massat eivät vastaa toisiaan
    • Galakseissa on oltava gravitaatiovuorovaikutusta voimistavaa ainetta, pimeää ainetta
  • Pimeä aine ei juurikaan vuorovaikuta sähkömagneettisen säteilyn kanssa
    • Neutriinoja?
    • Uusia hiukkasia?
    • WIMP?
    • MACHO?

Kuva: Resonanssi 8 (e-Oppi)

Kuva: ESA

Fyysikoilta 95 % universumista hukassa

Nykykäsitys maailmankaikkeudesta

Koko Äärellinen 93 miljardia valovuotta (havaittava maailmankaikkeus) Ääretön
Kaarevuus Positiivinen (pallomainen) Nolla (tasainen) Negatiivinen (satulapinta)
Kehittyminen Kutistuva Muuttumaton Laajeneva

Puutteita fysiikan nykykäsityksessä

  • Yleisen suhteellisuusteorian ja kvanttimekaniikan yhdistäminen (kvanttigravitaatio)
    • Tunnetuimpia yrityksiä erilaiset säieteoriat
  • Standardimallin paikkansapitämättömyys erittäin suurilla energioilla
  • Miksi heikko vuorovaikutus ei etene rajattomasti kuten sähkömagneettinen vuorovaikutus?
  • Pimeän aineen ja energian olemus?
    • Onko olemassa supersymmetrisiä hiukkasia (esim. skvarkkeja)?

Gravitaatioaallot

  • Uusi keino saada tietoa maailmankaikkeudesta
  • Yksi yleisen suhteellisuusteorian ennusteista
    • Einstein ennusti vuonna 1916, vahvistettiin 2016
  • Tiheät massakeskittymät kaareuttavat aika-avaruutta voimakkaasti
    • Kaarevuus voimistuu lähellä massakeskittymää
  • Massakeskittymän liikkeen aiheuttama muutos etenee ympäröivään aika-avaruuteen aaltomaisesti
    • Syntyy mustien aukkojen tai neutronitähtien törmäyksissä
  • Voidaan havaita siten, että gravitaatioaallon kulkiessa mittausaseman läpi, aseman pituus muuttuu hetkellisesti

The Laser Interferometer Gravitational-Wave Observatory (LIGO)

Kuva: MIT

5 Hiukkasfysiikka ja maailmankaikkeus

By pauliinak

5 Hiukkasfysiikka ja maailmankaikkeus

FY08 Aine, säteily ja kvantittuminen

  • 416